Kuukauden Sana

 

Sanotaan, huoleton on hevoseton mies. Valitettavasti sanonta ei pitäne paikkaansa. Kaikilla meillä, hevosettomillakin, on omat huolemme. Jeesus sanoo Matt. 6:34. ”Älkää siis kantako huolta huomisesta, sillä huominen päivä pitää huolen itsestään. Kullekin päivälle riittää oma vaivansa”.

 
Neuvo pitää sisällään suuren viisauden, jota ei kuitenkaan ole helppo noudattaa. Saatamme murehtia menneitä. Sitten tulee kulloinkin elettävän päivän murheet ja ne yhdessä heijastuvat tulevaan päivään. Tuolloin kannamme kolmen päivän murheita yhden sijasta. Aiempi jae kehoitti meitä murehtimisen sijasta etsimään ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan.

Nykyään puhutaan paljon priorisoinnista, asioiden asettamisesta tärkeysjärjestykseen. Jumala on sanassa priorisoinut asioita Häneen uskoville. Ensin Jumala, Hänen valtakuntansa ja vanhurskautensa. Niitä tulisi etsiä ennen kaikkea muuta. Etsinnän tulisi olla elämämme pituinen, uskoontulosta aina taivaan kotiin kutsuun asti kestävä.
Arvelisin, että mitä ahkerammin etsimme tärkeintä, Jumalaa ja Hänen valtakuntansa parasta, sitä helpompi olisi pitäytyä kantamaan vain kulloisenkin päivän vaivat ja murheet.

 
Väitankö, että näin toimien voisimme välttyä vaivoilta ja murheilta, en suinkaan. Apt. 14:22 sanoo. ”Monen ahdistuksen kautta meidän on mentävä sisälle Jumalan valtakuntaan”. Jumalan valtakunta tulee varmasti. Kun Vapahtajamme Jeesus palaa takaisin pyhiensä kanssa maan päälle, alkaa Hän valmistella tuhannen vuoden aikana lopullista iankaikkista Jumalan valtakuntaa. Kaikki nyt uskossa olevat ja olleet ja tulevat uskovat tuon valtakunnan kansalaiset elävät vihollisuus-suhteessa sielujemme viholliseen saatanaan. Merkittävä osa vaikeuksistamme johtuvat tavalla tai toisella hänestä. Jumalan omina meillä on mahdollisuus vastustaa häntä ja sen on paettava. Osa vaivoistamme, murheistamme johtunee omista toimistamme, osan aiheutamme toinen toisillemme vajaakanttisuutemme tähden. Yhtä kaikki, teemme uskovinakin matkaa täällä kuoleman varjon maassa.

 
Luin äsken Mirja ja Halvor Ronningin kirjan Jerusalemista maailman ääriin. Raamattu kodin ihme. Tuossa kirjassa heidän poikansa Daniel lausui hienon viisauden. ”Suurelta osin huolemme ja murheemme syntyvät ja kasvavat siitä, ettemme näe koko kuvaa”. Mutta on ihanaa, että on yksi, joka näkee, meidän Jumalamme ja kerran sisin kiitosta täynnä mekin näemme sen. Sitä odotellessa sinua siunaten

 
veljesi Veikko Siekkinen

 

  

 

Veikko Siekkisen blogi
http://saatuja-sanoja.blogspot.fi/